Helsingin Katse
  • Etusivu
  • Palvelut
  • Tuotteet ja merkit
  • Tarina
  • Uutta
  • Yhteystiedot

Kirjoittaja: Helsingin Katse    Avainsanat:      Julkaistu:  02.8.2013



Mistä on hyvät kehykset tehty?

Millainen on laadukas muovikehys? Miten se eroaa halpatuotantokehyksestä? Mikä kehyksissä maksaa? Tällaisiin kysymyksiin joudumme aina silloin tällöin vastailemaan.  Aika usein kyllä asiakas hetken hyllyjämme tutkittuaan spontaanisti toteaa, että ovatpa nämä kehykset laadukkaan näköisiä. Se on ihan totta. Laatu näkyy kehyksissä ja varsinkin muovikehyksissä. Se näkyy muotoilussa, se näkyy väreissä, se näkyy pinnan kiiltona ja se näkyy vaikkapa siinä, kuinka aisa yhdistyy kehyksen etuosaan melkein saumattomasti.

Mutta mistä on hyvät muovikehykset tehty? Millainen on muovikehyksen valmistuprosessi? Mikä kaikki vaikuttaa lopputuloksen laatuun? Kaikki alkaa hyvälaatuisesta raaka-aineesta. Laadukkaiden “muovi”kehysten materiaali ei itseasiassa ole muovia, vaan aine on nimeltään selluloosa-asetaatti. Se on orgaaninen materiaali, puuvilla- ja puukuitupohjainen polymeeri. Asetaatti on kevyttä, kestävää ja joustavaa. Se on luontoystävällistä, koska se ei ole öljypohjaista. Se on allergisoimatonta. Se on kierrätettävää. Asetaattia pystytään valmistamaan kaikissa sateenkaaren väreissä ja enemmän tai vähemmän läpikuultavana. Kaikesta huolimatta hyvälaatuisia muovikehyksiä tehdään joskus myös ihan oikeasta muovista. Varsinkin urheilukäyttöön tarkoitetuissa kehyksissä selluloosa-asetaatti ei pääse oikeuksiinsa.

Selluloosa-asetaattejakin on erilaatuisia. Euroopassa on kaksi suurta laatuasetaatin valmistajaa, jotka tuottavat suurimman osan mm. Italiassa valmistettujen kehysten raaka-aineesta. Siksi aika usein tilanne on se, että optikkoliikkeiden hyllyissä tulee vastaan saman värisiä, melkein identtisiä merkkikehyksiä usealta eri valmistajalta. Eurooppalaisten tehtaiden lisäksi on pieniä japanilaisia CYL-asetaatin valmistajia, jotka tuottavat pienempiä määriä hyvin korkealaatuisia asetaatteja. Näitä materiaaleja suosivat pienet independent-kehysfirmat ja siksi kaikkein laadukkaimpien muovikehysten tuotanto on keskittynyt Japaniin.

Koska selluloosa-asetaatti on orgaaninen materiaali, pitää sen “kypsyä” ennen kuin sitä voi alkaa työstää kehyksiksi. Laadukkaisiin kehyksiin käytettäviä asetaattilevyjä kypsytetään puolesta vuodesta vuoteen, jotta materiaali saavuttaa stabiilin tilan. Jos kehyksiä aletaan valmistaa liian nopeasti, ne muuttavat muotoaan vielä valmistamisen jälkeen. Kypsyttäminen maksaa, koska se vaatii aikaa ja varastotilaa. Tässä on ensimmäinen mahdollisuus oikaista väärälle polulle. Aina joskus asiakkaan kuulee valittavan, kun hänen kehyksensä löystyy päässä itsestään alta aikayksikön. Silloin on usein kyse siitä, että asetaatin ei ole annettu kypsyä tarpeeksi pitkään. Toinen liian vähästä kypsyttämisestä seuraava ongelma on se, että kehyksen pinnan huokoset eivät kehyksen kiillottamisen yhteydessä sulkeudu kunnolla ja kehys rupeaa harmaantumaan nopeasti käyttöönoton jälkeen.

Kun asetaattilevy on kypsä, sitä voidaan alkaa työstää kehykseksi, mutta jotta tiedetään millaiseen muotoon, tarvitaan joku suunnittelemaan kehys. Hyvä suunnittelutyö maksaa, mutta on teknisesti ja optisesti toimivan, anatomisesti istuvan ja hyvän näköisen kehyksen edellytys. Silmälasikehyksen suunnitteleminen ei oikeasti ole ihan helppoa. Sitä voi kokeilla itsekin, yksinkertaisimmillaan ei tarvita kuin kynä ja paperi. Todellisuudessa tarvitaan sekä luovuutta että paljon ammattitaitoa. Ja inspiraatio. Kehyksen suunnittelutyö voi kestää puoli vuotta – tai joskus puoli vuosikymmentä.

Kehyksen valmistus alkaa siitä, että levystä leikataan karkeasti oikean muotoinen kaksiulotteinen pala, johon jyrsitään linssien aukot. Sen jälkeen kehykseen työstetään sen kolmiulotteinen muoto nenä- ja kulmakappaleineen. Aisat käy läpi samat työvaiheet ja sen jälkeen niihin ammutaan aisan ruoto, se aisan sisällä kulkeva ohut metalli, joka tukee aisaa ja tekee aisanpäistä taivuteltavat. Tämän jälkeen sekä etuosa että aisat viimeistellään käsin lopulliseen oikeaan muotoon. Seuraavaksi saranat kiinnitetään kehykseen. Se voidaan tehdä upottamalla, jolloin sarana kuumennetaan sähkön avulla ja saranan anturat upotetaan sulattamalla kehykseen. Toinen tapa on läpiniitata saranat, jolloin etuosaan ja aisoihin jää näkyviin kaksi pientä metallista pistettä eli niittien kannat. Niittaaminen on perinteisempi ja kestävämpi tapa ja se sopii erityisesti retrokehyksiin. Niitatun saranan korjaaminen on helppoa, koska rikkoutuneen sarana tilalle voi niitata uuden. Joskus näkee myös kehyksiä, joissa on “niitinpäät” vain koristeina ja sarana kuitenkin kiinnitetty upottamalla. Se on vähän fuskua!

Kun saranan osat on kiinni etuosassa ja aisoissa, kehys kiillotetaan. Kiillottamiseen sisältyy kolmesta kuuteen erilaista työvaihetta ja tehdäänpä se koneellisesti tai käsin, on se kaikkein aikaa vievin vaihe kehyksen valmistamisessa. Siksi kiillottaminen tarjoaa mahdollisuuden seuraavaan oikopolkuun; sen lisäksi, että kiillotusjäki vaikuttaa hyvin paljon kehyksen lopulliseen ulkonäköön, vaikuttaa se myös sen kestävyyteen. Mitä paremmin kiillotettu kehys, sitä pidempään pinta pysyy siistinä. Kaikkein hienoin pinta syntyy käsin kiillottamalla. Kiillottamisen jälkeen kehykseen vielä leimataan tai kaiverretaan malli- ja kokotiedot ja siihen asennetaan demolinssit. Sen jälkeen kehys on valmis pakattavaksi.

Todellisuudessa jokaiseen työvaiheeseen sisältyy useita pieniä työvaiheita ja kun töitä tehdään sarjoissa, käsin tehdyn kehyksen valmistaminen kokonaisuudessaan vie aikaa kuudesta kahdeksaan viikkoon siitä, kun raakaversio on leikattu levystä irti. Ei siis ole mikään ihme, että ne jonkin verran myös maksavat.

Miten sitten tehdään oikein halpa silmälasikehys? Se on aika yksinkertaista: muovimassa tursotetaan muottiin ja massa kovetetaan sinne. Sen jälkeen kehys on valmis. No, vähän karrikoiden. Mutta tällaisen teollisen kehystuotannon aloittamiskustannukset ovat huomattavan suuret, jolloin toiminnan edellytyksenä on suuret volyymit. Kun tehdään halvalla ja paljon, voidaan myös myydä halvalla ja paljon.

Mediassa puhutaan usein siitä, että silmälasien hintojen vertaileminen on hankalaa. Tavallaan se on ihan totta. Mutta niin on monen muunkin asian. Autotkin ovat eri hintaisia, samoin polkupyörät. Useimmillä pääsee eteenpäin. Silti ne eivät ole samanlaisia. Ja uskoisin, että todellisen laadun vertaaminen on niissä vielä vaikeampaa kuin silmälaseissa. Laadukkaan kehyksen tuntee, kun sen ottaa käteen. Se on jämäkkä mutta joustava. Se on viimeistelty. Aisat ei irvistele. Saranat ei notku. Se tuntuu hyvältä päässä ja näyttää hyvältä.

Jotta laadukkaista kehyksistä syntyy laadukkaat silmälasit, tarvitaan vielä muutakin. Mutta koska tämä postaus on jo näin aika pitkä, taidan jatkaa siitä ensi viikolla. Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita lasikauppoja!

3 Kommenttia / Mistä on hyvät kehykset tehty?

Tuija.junkkari@gmail.com

Olipa selkeä selostus.

Ongelmani on muutamia vuosia jatkuvasti käyttämieni “muovi”sankojen kutittaminen.

Kyseessä Suomesta ostetut perinteisen ruskeat läpikuultavat pokat. Voiko ne kuluessaan alkaa irrottaa/ paljastaa jotain väriainetta tms eri materiaalia kuin mitä pintakerros on?

Metallisangoista olen nikkelin vuoksi luopunut jo vuosikymmenä sitten.

Kiitos, jos pystytte auttamaan.

Tuija J

Reply

    Helsingin Katse

    Hei Tuija,

    Kiitos kommentistasi. Joskus, hyvin harvoin voi jotkut asetaattikehysten värianeet aiheuttaa allergioita hyvin herkkäihoisille henkilöille. Toinen mahdollinen syy voi olla, että kehyksessäsi on joku metalliosa, joka aiheuttaa nikkeliallergiaa. Kehystäsi näkemättä on kuitenkin hyvin vaikea ottaa kantaa sen tarkemmin. Meiltä löytyy värjäämättömiä ja eletronisesti värjättyjä titaanikehyksiä, jotka ovat 100-prosenttisen varmasti allergisoimattomia, koska niissä ei väriaineitakaan. Toivottavasti tästä oli apua.

    Ystävällisin terveisin,
    Helsingin Katse

    Reply

Mikko Ohtamaa

Kiitoksia! Oikein opettava ja hyödyllinen kirjoitus uusia laseja etsivälle.

Reply




Kommentoi





  Cancel Reply

  • Kategoriat

    • Kuulumisia
    • Uncategorized
    • Urheilulasit
    • Uudet tuotteet
    • Uutisia
  • Arkisto

    • March 2023
    • December 2022
    • October 2022
    • May 2022
    • April 2022
    • March 2022
    • October 2021
    • September 2021
    • April 2021
    • March 2021
    • February 2021
    • October 2020
    • September 2020
    • August 2020
    • June 2020
    • March 2020
    • January 2020
    • December 2019
    • November 2019
    • May 2019
    • April 2019
    • February 2019
    • January 2019
    • December 2018
    • November 2018
    • October 2018
    • September 2018
    • August 2018
    • April 2018
    • March 2018
    • February 2018
    • December 2017
    • November 2017
    • October 2017
    • August 2017
    • June 2017
    • May 2017
    • April 2017
    • March 2017
    • February 2017
    • November 2016
    • October 2016
    • September 2016
    • August 2016
    • July 2016
    • March 2016
    • February 2016
    • January 2016
    • December 2015
    • September 2015
    • August 2015
    • May 2015
    • April 2015
    • February 2015
    • January 2015
    • December 2014
    • October 2014
    • July 2014
    • May 2014
    • April 2014
    • February 2014
    • January 2014
    • October 2013
    • September 2013
    • August 2013
    • June 2013
    • April 2013
    • February 2013
    • January 2013
    • December 2012
    • November 2012
    • October 2012
    • September 2012
    • August 2012
    • June 2012
    • May 2012
    • April 2012
    • March 2012
    • February 2012
    • December 2011
    • October 2011
    • August 2011
    • May 2011
    • April 2011


  • Helsingin Katse

    Sanomatalo
    Töölönlahdenkatu 2
    00100 Helsinki
    Puh. (09) 6216 616

    Avoinna:
    ark. 10-18, la 10-15

  • Seuraa meitä


  • Tilaa uutiskirjeemme

    Tuoteuutuudet ja tärkeät tapahtumat tuoreeltaan sähköpostiisi:


     

© Helsingin Katse 2021